Viranomaisen tulkinnan mukaan sijaishuoltopaikasta luvatta poistunut lapsi ei ole vaaraksi itselleen, ellei hän ole päihtynyt, itsetuhoinen tai käyttäydy aggressiivisesti muita kohtaan. Lapsen mennessä vieraaseen yksityisasuntoon hän ei ole automaattisesti vaarassa, eikä viranomaisen toimia tarvita.

Teinipojan murhasta Helsingin Koskelassa tulee joulukuussa kuluneeksi kaksi vuotta.

Osallistuimme Lastensuojelulaitos Konkari-kodista Satakunnan lastensuojelun kehittämisyksikön emännöimään tilaisuuteen yhdessä liki 30 muun palveluntuottajan kanssa. Sosiaalipäivystys ja poliisi yhdessä olivat tilaisuudessa mukana tuomassa meille lastensuojelun ammattilaisille tietoa viranomaisten toimintatavoista sijaishuoltopaikasta luvatta poistuneen lapsen saamiseksi takaisin sijaishuoltopaikkaansa. Yllä mainittu viranomaisen tulkinta on osa päivän aikana läpi käytyä aineistoa. Lisää tietoa voi lukea STM:n sivuilta.

Kun lapsi on karannut tai jättänyt palaamasta sovitusti sijaishuoltopaikkaansa, se aiheuttaa aina meissä ammattilaisissa huolta. Lakiin onkin jo jonkin aikaa ollut kirjattuna sijaishuoltopaikan velvollisuus etsiä lasta – ja aikamoisia salapoliiseja meistä lastensuojelulaitosten osaajista on jo tullutkin. Oma ammattietiikka joutuu kuitenkin koetukselle, kun viranomaiselta toivottu apu jää vain pyynnöksi. Sijaishuollossa on lapsia, jotka löydettäessä kieltäytyvät palaamasta ohjaajiemme kanssa takaisin sijaishuoltopaikkaansa. Lapsi ei viranomaisen mukaan ole tuolloin vaaraksi itselleen. Lapsi jää omilleen, yksityisasuntoon emme voi lasta mennä hakemaan. Etsintä jatkuu edelleen. Toivottavasti seuraavalla kerralla lapsi on jo valmis tulemaan mukaan.

Meillä sijaishuollon toimijoilla on yhteinen huoli. Lapsi on aina vaaraksi itselleen ollessaan luvatta poissa laitoksesta. Mitä on loppupeleissä lastensuojelu? Montako Helsingin Koskelan kaltaista murhenäytelmää meidän tulee kohdata, ennen kuin saamme muutoksia nykyisiin toimintamalleihin?

Saara Lindblad
yrittäjä, kasvatusjohtaja