Avopalveluista vähentäminen ei ole säästökeino
14 tammikuun, 2025
Satakunnan hyvinvointialueen suunnitelma vähentää ennaltaehkäisevistä matalan kynnyksen lapsi- ja perhepalveluista tulee pitkälla aikavälillä kalliiksi.
Mm. Porissa ja lähikunnissa Satakunnan hyvinvointialue on suunnitellut vähentävänsä koulujen perhetyöntekijöiden määrää säästösyistä. Porin seudulla koulujen perhetyöntekijät ovat tukeneet lapsia ja perheitä koulunkäyntiin liittyvissä haasteissa jo vuodesta 2018. Porin kaupunki on ilmaissut huolensa siitä, että perhetyön vähentäminen saattaa johtaa lastensuojelun kustannusten kasvuun (Yle 25.11.2024). Päätös lakkauttaa koulujen perhetyö, voi aiheuttaa jännitteitä kuntien ja hyvinvointialueen välillä. Kunnissa nähdään, että alueellinen palveluiden vähentäminen siirtää pidemmällä tähtäimellä ongelmia kunnille. Tulee vääjäämättä tarve tarkastella palvelurakennetta ja yhteistyömalleja uudelleen.
Vähennyksistä huolimatta Satakunnan hyvinvointialue tarjoaa edelleen lapsiperheiden perhetyötä, joka on suunnitelmallista ja tavoitteellista työtä perheiden kotona. Perhetyöllä tuetaan vanhemmuutta sekä lapsen turvallista kasvua ja kehitystä. Tukihenkilö- ja tukiperhetoiminta on osa Satakunnan hyvinvointialueen lapsiperheiden sosiaalipalveluita. Nyt kentällä on nähtävissä selkeitä muutoksia myös näissä palveluissa. Erityisesti tukihenkilötyön väheneminen näkyy yksityisten palvelutuottajien keskuudessa voimakkaasti.
”Olen kuullut yrityksistä, joiden palvelu on ollut laadukasta ja luotettavaa, jotka nyt joutuvat pohtimaan mahdollisen työnsä jatkoa, kun hyvinvointialue ei käytä enää näiden yritysten palveluja. Kuulemma hyvinvointialueen arvion mukaan tarvetta tukihenkilötyölle ei ole.” Kertoo Lastensuojelulaitos Konkari-kodin ja Konkari-kodin avopalveluiden kasvatusjohtaja Saara Lindblad
Saadaanko näillä toimilla aikaiseksi säästöä? On selvää, että näillä toimilla on ainakin seurauksensa.
Kotiin tehtävä perhe- ja tukihenkilötyö toimivat usein ennaltaehkäisevinä palveluina, jotka tukevat perheitä ennen kuin ongelmat kärjistyvät. Jos näitä palveluita vähennetään, perheiden ongelmat saattavat kasvaa, joka voi lisätä lastensuojelun asiakasmäärää ja kustannuksia. Pahimmassa tapauksessa tämä näkyy lastensuojelun kiireellisten sijoitusten kasvuna.
Monet perheet ja lapset, jotka hyötyvät kotiin tehtävästä perhe- ja tukihenkilötyöstä, jäävät säästöjen myötä ilman tukea. Tämä heikentää lasten ja vanhempien hyvinvointia. Perheiden mahdollisuudet selviytyä arjen haasteista itsenäisesti heikkenevät, mikä voi johtaa esimerkiksi taloudellisiin ongelmiin, uupumukseen ja perheiden hajoamiseen. Palvelujen väheneminen saattaa lisätä syrjäytymisriskiä erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville lapsille ja perheille. Pitkällä aikavälillä tämä voi lisätä yhteiskunnan kustannuksia esimerkiksi terveydenhuollossa, lastensuojelussa ja koulutusjärjestelmässä.
Myös työelämään supistuksilla on vaikutuksensa. Palveluiden supistaminen johtaa vääjäämättä perhetyöntekijöiden työkuorman kasvamiseen, mikä heikentää työn laatua ja työntekijöiden hyvinvointia. Tästä seurauksensa ovat sekä yksityisellä että julkisella puolella rekrytointivaikeudet ja työntekijöiden vaihtuvuus, mikä hankaloittaa palveluiden kehittämistä ja toteutusta. Pahimmassa tapauksessa yritykset voivat joutua samaan tilanteeseen, kuin hyvinvointialue, jossa henkilökuntaa lomautetaan tai jopa irtisanotaan.
Konkari-kodin avopalveluissa työskentelee neljä vakituista työntekijää. Toistaiseksi työntekijöille on riittänyt töitä.
”Meillä Konkari-kodin avopalveluissa näkyy asiakkaiden selkeästi aiempaa haastavammat elämäntilanteet, mutta olemme pystyneet niihin vastaamaan ammattitaidon sekä pari- ja perhepsykoterapeutin säännöllisen konsultaation ja työnohjauksen avulla. Nyt, jos koskaan, olisi hyvinvointialueen aika kehittää matalan kynnyksen palveluita, joita voidaan toteuttaa kustannustehokkaasti esimerkiksi digitaalisten palveluiden avulla. Tarvitaan avointa vuoropuhelua hyvinvointialueen, kuntien ja yksityisten palveluntuottajien välillä, jotta varmistetaan lasten ja perheiden tukipalveluiden jatkuvuus sekä ymmärretään ennaltaehkäisevän työn merkitys.” päättää Lindblad.
Lasten hyvinvoinnista säästäminen ei ole kestävää politiikkaa – ei tänään eikä tulevaisuudessa!