Hyvä sijaishuolto, mistä se rakentuu?

Puhumme paljon palveluista, menetelmistä ja erilaisista tukimuodoista. Ne ovat kaikki tärkeitä ja moni nuori tarvitsee niiden tarjoamaa tukea. Silti, vuosien varrella, olen huomannut palaavani yhä uudelleen saman ajatuksen äärelle: Kaikkein merkityksellisimmät muutokset syntyvat suhteissa, eivät palveluissa tai erilaisia menetelmiä käyttämällä.

Nuori voi käydä nuorisopsykiatrian vastaanotolla tai keskustella päihdesairaanhoitajan kanssa viikoittain. Tapaamiset voivat olla tärkeitä ja tarpeellisia, mutta suurin osa nuoren elämästä tapahtuu kuitenkin näiden tapaamisten ulkopuolella, hetkissä, jolloin joku tulee herättämään kouluun. Se tapahtuu ruokapöydässä, automatkalla, pettymyksen keskellä tai silloin, kun nuori ensimmäisen kerran uskaltaa kertoa, mitä hänelle oikeasti kuuluu. Juuri näissä arjen tilanteissa rakentuu luottamus ja suhde.

Päihdesairaanhoitaja voi keskustella päihteiden käytöstä vastaanotolla. Ohjaaja on paikalla sinä iltana, kun päihteiden käyttö houkuttaa eniten.

Terapeutti voi työskennellä kiintymyssuhteiden parissa. Ohjaaja rakentaa luottamusta joka päivä tavallisissa arjen tilanteissa.

Kuraattori tukee lasta koulutaipaleella. Ohjaaja herättää nuoren maanantaiaamuna jälleen kerran kouluun, vaikka edelliselläkin viikolla se tuntui mahdottomalta.

Tämä ei vähennä erityispalveluiden merkitystä. Päinvastoin. Moni nuori tarvitsee niitä. Samalla meidän pitäisi tunnistaa ja arvostaa enemmän sitä ammatillista osaamista, joka on jo läsnä nuoren arjessa.

Lastensuojelun ohjaaja on turvallinen aikuinen. Hän on kasvatuksen, tunnetyöskentelyn, päihdetyön, verkostotyön, perhetyön ja arjen kuntoutuksen ammattilainen. Usein juuri suhde ohjaajaan tekee mahdolliseksi sen, että muu tuki ylipäätään voi tulla nuoren vastaanottamaksi.

Tämä herättää myös tärkeän yhteiskunnallisen kysymyksen.

Kodin ulkopuolelle sijoittaminen maksaa yhteiskunnalle paljon. Siksi on perusteltua kysyä, saammeko sijoituksen aikana kaiken mahdollisen hyödyn sijaishuollossa olevasta osaamisesta. Liian usein törmäämme tilanteisiin, joissa nuoren vaikeuksiin etsitään ratkaisua ensisijaisesti uusista palveluista. Nuori ohjataan uudelle vastaanotolle, uuden ammattilaisen tavattavaksi tai uuden palvelun piiriin, vaikka hänen ympärillään on jo joukko ammattilaisia, jotka kohtaavat hänet joka päivä.

Samaan aikaan lasten- ja nuorisopsykiatrian palvelut ovat eri puolilla Suomea voimakkaasti kuormittuneita. On selvää, että osa nuorista tarvitsee erikoissairaanhoidon tukea, eikä sitä voi korvata mikään muu. Yhtä tärkeää on tunnistaa ne tilanteet, joissa nuoren tarpeisiin voidaan vastata laadukkaan sijaishuollon omalla osaamisella.

Ehkä meidän pitäisi useammin kysyä, mihin kaikkeen sijaishuollossa voimme itse vaikuttaa, ennen kuin etsimme nuorelle uutta palvelua laitoksen ulkopuolelta.

Toivonkin, että sosiaalityöntekijät uskaltaisivat vaatia sijaishuollolta enemmän. Turvallisen arjen ja perustason hoidon lisäksi laitoksilla on taito tehdä tavoitteellista, ammatillista ja vaikuttavaa työskentelyä. Vaatikaa laitoksilta päihdetyötä, tunnetyöskentelyä, verkostotyötä, perhetyötä ja kuntouttavaa arkea. Vaatikaa näyttöä siitä, miten nuori kohdataan arjessa päivittäin.

Kun luotamme enemmän sijaishuollossa omaan osaamiseemme, hyötyy siitä ennen kaikkea nuori. Samalla voimme kohdentaa erikoissairaanhoidon resurssit niille lapsille ja nuorille, jotka niitä kaikkein eniten tarvitsevat.

Me Konkari-kodissa uskomme, että hyvä sijaishuolto alkaa yksinkertaisesta, mutta vaativasta tehtävästä: turvallisen suhteen rakentamisesta. Menetelmät ovat tärkeitä. Palvelut ovat tärkeitä. Verkostot ovat tärkeitä. Mutta kaiken perustana on ihminen, joka kulkee nuoren rinnalla riittävän pitkään.

Ja usein juuri siinä tapahtuu sijaishuollon tärkein työ.